Bye Krakow, Hello Warsaw

27-28.6 välisenä yönä bailasimme Frantic yökerhossa. Se oli sen Cien clubin vieressä mistä puhuin eli ihan keskustassa. Hinnat oli tavallista korkeammat Franticissä, sisäänpääsy oli puolet kalliimpi miehillä. Siltikään baarin hintataso ei hipassut edes tätä suomen kallista juhlintaa.

Frantic oli kiva, siellä sai isolla tanssilattialla kuulla nrj listahittimusiikkia. Me viihdyimme siellä pienemmällä puolella jossa soi house tyylinen musiikki.

Seuraavana yönä mietin hostellissa, että missä oli passini. Menin nukkumaan, mutta en saanut unta kun mietin sitä passia. Sitten käänsin koko hostellihuoneen. Mistään ei löytynyt passiani. Kamala tunne. Seuraavana päivänä lento, enkä ollut ostanut edes matkavakuutusta jolla homma olisi hoitunut helpommin. Soitin suurlähetystöön ja he kertoivat pikapassin maksavan jotain yli 100 euroa ja että se oli haettava Varsovasta. Minä en tietenkään pääsisi lentokoneeseen ilman passia. Eli junamatkahan oli ainoana vaihtoehtona. Lisää rahaa haisemaan... Surullisena ajattelin että mitään ei ollut tehtävissä. Päätin tovin jälkeen raivoissani etsiä vielä kerran laukkuni. Vielä perusteellisemmin kun aijemmilla kertoina. Avasin kenkälaatikon ns. rikkomalla. Passi löytyi niin ihmeellisestä paikasta. Ihmeellinen juttu, en voinut ymmärtää miten se oli joutunut kenkälaatikon väliin. Vaikea selittää mutta pääasia että passi löytyi. Voitte vaan kuvitella kuinka väsynyt olin aamulla kun koko yö oli kulunut passin perässä juoksemiseen.
Aamulla helpottuneena, mutta surullisena tulevasta lähdöstä kun oli aika hyvästellä ihana Krakovan matkamme sekä tämä mahtava kaupunki. Olisin niin mielelläni jäänyt vain..

Terassilla söimme neljän euron pasta carbonarat. Olemme koukussa siihen ruokaan.
Tilasin myös maailman ihanimman alkoholittoman hedelmä drinkin. Ikävä sen makua.

Viimeiset kuvamme Krakovasta.

Sitten pääsimme Varsovaan, jossa olimme kaksi päivää.
Hotelli DeSilva warszawa airport oli ihana, maksoi about 40e yöltä. Aamiainen ei kuulunut hintaan, mutta eipä se haitannut kun vain silmänräpäyksen verran oltiin koko kaupungissa.
Se on taxi matkan päässä lentokentältä. Raitiovaunulla pääsi keskustaan hyvin, jäimme siinä pysäkillä aina missä näkyi kaupunkia eli joku centrum tyyppinen nimi jonka nimisiä pysäkkejä oli kaksi vierekkäin. Eli jommalla kummalla pois vaan ja keskusta on edessäsi.

Olimme oikea turistinähtävyys, joku taisi ottaa meistä kuvan, toinen nauroi ja kolmas kurtisti kulmiaan.

Siihen aikaan kun olimme Puolassa siellä oli ne euro futis EM härpäke jutut.
Varsovassa oli todella iso fan zone alue ja liikaa EM näkyi puolassa, kyllästymiseen asti. Varsinkin kun emme ole kiinnostuneet jalkapallosta. Fanille Puola olisi silloin ollut varmaan kuin lapsille karkkikauppa. Meitä taas ei hetkauttanut asia lainkaan.

Varsovan keskustasta oli vaikea löytää ravintolaa, kun tuntui ettei siellä ollut niitä. Kiersimme ja kaarsimme emmekä löytäneet mitään.  Mentiin vaan johonkin, missä ruoka ei ollut niin erityistä mutta halpaa tietenkin ja kyllä se meni esimerkiksi paremmin kuin pikaruoka.
Seuraavana päivänä sitten ajattelimme huonon tarjonnan vuoksi mennä tuttuun ja turvalliseen Vapianoon, missä ollaan käyty lukuisat kerrat Helsingissä.
Petyimme.
Pasta oli kuivaa, vetistä ja kovaa. Ruokaa jäi siis lautaselle kiitettävästi.
Jotain hyvää kerrankin Suomessa. Täällä osataan tehdä Vapiano ruokaa.

Siltikään Suomi ei houkutellut. Lento oli tunnin myöhässä. Saimme onnekkaina olla vielä pitempään Puolassa lentokoneessa.
Ikävä oli jo siinä vaihessa kaikkia ihania loman hetkiä. Ja arvaappa vaan miten ikävä tulee aina kun teen blogiin Krakova juttuja videoineen teksteineen.